PETTYMYS

Koen, että olen ollut pettymys teille ja pettymys ennenkaikkea itselleni. Mun viimeisen postauksen jälkeen, mä jatkoin siinä sumussa. Kiinnitin vähemmän huomiota kaloreihin, mutta määrät pysyivät vähäisinä edelleen. Mulle tehtiin labrat, joiden tuloksia jännitin hirveästi, mutta kaikki oli okei. Koulun terveydenhoitaja haluaa silti tavata mut parin kolmen viikon välein, jutella ja punnita. Terveydenhoitaja onkin ainoa, joka koululla ymmärtää yhtään mitään. Omistan maailman vittumaisimman ryhmänohjaajan, eikä koulun rehtoristakaan ole mitään positiivista sanottavaa... 

Tällä viikolla oli lääkäriaika. Kieltäydyin lääkityksestä. Vaikka syöminen aiheuttaa ahdistusta, en halua ruveta syömään pillereitä, jotka vievät mukanaan kaiken muunkin. Ne on niin vaikea lopettaa, vaikka toisaalta syömishäiriölle on vielä haastavampaa pistää stoppi. Toisaalta, kuten olen todennut aiemmin, haluaako siitä syömishäiriöstä välttämättä päästää irti. Se on sellainen oma pieni "dirty secret", mutta toisaalta sitä osaa itsessä häpeää ihan mielettömän paljon. Ana on tullut jo niin tutuksi, että se tuntuu oudon turvalliselta. Ja vaikka välillä menisi paremmin, niin se ottaa aina yhtä tukehduttavan tiukasti takaisin syleilyynsä, kun sen aika on.

Olen ollut pettymys myös niin mun ystäville kuin miesrintamallakin. Toisaalta kuka luulee saavansa tällä naamalla ja kropalla yhtään ketään... Jokatapauksessa yksi jätkä, jonka kanssa oli ollu jo jonkin aikaa jotain "pitkiä katseita ja helppo puhua blaablaa" totesi yhtäkkiä pitkän tivaamisen jälkeen ettei ole valmis mihinkään ja muuta todella uskottavaa paskaa. Tulipahan siihenkin tuhlattua aikaansa. Pitäisi varmaan jo pikkuhiljaa oppia, että suurin osa miehistä on sikoja. Tottakai on hyviäkin yksilöitä, mutta hyvin harvoja olen ainakin itse päässyt todistamaan. En koe vaativani paljoa toiselta, vaikka vaatimukset itseäni kohtaan ovatkin korkeat, mutta niin... On tällä planeetalla ennenkin nähty niitä rumia sekopäitä, joita ei vaan yksinkertaisesti voi rakastaa. Ei sillä etteivätkö he sitä ansaitsisi. Eikai tässä auta muu kuin pitää lippu korkealla ja paino alhaalla.

Tämän "tauon" aikana on ehtinyt tapahtua paljon myös ystävärintamalla. Ihmisistä ajattelee usein liian optimistisesti. Toisaalta olen saanut paljon uusia ystäviä, mutta harvat heistä tietävät koko tarinan paastojen ja ahdistuksen takana. Tosin tuntuu, ettei kukaan tiedä, en edes minä, mutta on silti aukkoja joita pidän tarkoituksella pimennossa uusilta tuttavuuksiltani. On virkistävää yrittää leikkiä normaalia elämää.

"Ja kun putoaa höyhenvyö, alkaa ikuinen yö. Sä pääset aikaan suurempaan."

- "Kevyempi kantaa" by Haloo Helsinki!