Musta tuntuu kauhean pahalta. Tekee mieli syödä, koska muistan niin elävästi mitä kaikkea aliravitsemus tekee keholle. En haluaisi laihtua kahta kiloa yhdessä yössä ja haluaisin pystyä syömään edes jotain. Tällä hetkellä kahden lämpimän aterian syöminen tuntuu henkiseltä itsemurhalta. Jo se yksi tekee tiukkaa, jos siis saan edes sitä alas. Tänään olen syönyt koulussa vähän salaattia ja puolikkaan ruisleivän ilman levitettä, kaupasta tullessa söin proteiinipatukan. Toiset kauhistelevat sitä, kuinka vähän syön ja itse kauhistelen sitä, kuinka paljon syön esimerkiksi iwannabethin:in tyttöihin verrattuna. Sitä vain vertaa itseään niin kauhean helposti kaikkiin muihin. En haluaisi kuitenkaan palata samaan helvettiin josta jo kerran melkein pääsin pois. Vastustuskykyni on edelleen todella heikko ja vaikka ateriasuunnitelman saaminen keväällä auttoi vähän, olen kuitenkin taas flunssassa. Vaikka Anasta on ollut paljon haittaa ja siitä haluaisi usein kaikin voimin eroon, se on silti samalla niin lohdullinen. Se antaa, mutta myös ottaa. Kaikkein eniten tällä hetkellä pelottaa ensi viikon tiistain punnitus terveydenhoitajalla. En halua olla lihava. Olen ajatellut aloittaa nestepaaston perjantaista tai lauantaista, mutta katsotaan miten käy. Jos teillä on hyviä vinkkejä jakaa nopeaan kilojen karistamiseen tai kokemuksia nestepaastosta niin heittäkää kommenttia kommenttiboksiin. Jotenkin vain outo olo. En tiiä johtuuko se pienistä kalorimääristä näin yhtäkkiä vai mistä. Toivotaan, että huomenna on parempi päivä.
"I swear it's not by choice but Ana has this voice and it calms me down, it gives me purpose."
- "Eyesore" by Maria Mena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti